Elina Jänesniemi

Olen 30-vuotias kaarinalainen, jonka elämään koiraharrastus tuli puolivahingossa.

Ennen koiria suurin intohimoni oli hevoset. Päivät kuluivat aamusta iltaan talleilla hevosia hoitaen ja ratsastaen, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Joulukuussa 2003 toteutin yhden haaveistani ja hankin itselleni ensimmäisen oman koiran, cavalier kingcharlesinspanieli Capon. Keväällä 2004 aloitin sen kanssa Huittisten Seudun Koirayhdistyksen järjestämän pentukurssin ja näin kipinä koiraharrastukseen oli syttynyt. Siihen aikaan intoa taisi olla enemmän kuin taitoa, joten monta asiaa tuli opittua lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta, kun Annin kanssa yhdessä treenattiin pentujamme Huittisten pallokentällä :)

Kesällä 2005 tulin opintojeni takia työharjoitteluun Turkuun ja satuin löytämään netistä ilmoituksen agilityn alkeiskurssista. Sillä tiellä olen edelleen, ja nyt hevoset ovat vaihtuneet täysipäiväiseen työhön koirien parissa.

Mitä enemmän innostuin agilitystä, sitä enemmän halusin oppia. Capon kanssa agilityura jäi tosin kovin lyhyeksi sen siirryttyä vihreämmille agilitykentille vakavan sairauden seurauksena jo alle 4-vuotiaana. Aivan urani alusta asti olen saanut valmentautua Janitan ja Jaakon vaativan silmän alla ja reilun vuoden harrastamisen jälkeen halusinkin saada itselleni koiran, jonka kanssa voisin kokeilla omia rajojani ohjaajana. Päädyin hankkimaan bordercollien, koska ne olivat tehneet minuun vaikutuksen älykkyydellään ja nopeudellaan.

Nykyisin kanssani asuu kaksi bordercollieta, Omie (FI & S & N AVA, FI & S AVA-H, Nord Ag Ch, FIN TVA, AGI MM-4 2009, AGI MM-8 2010, AGI PM-2 2010, AGI SM-2 2011, AGI SM-1 2012 Decathlete's Galaxy s.2/2007) ja Dion (Decathlete's Velocissima s.12/2009).

Omie The Great on ollut yksinkertaisesti lottovoitto, koira, jollaisen voi saada vain kerran elämässään! Omien kanssa olen kilpaillut agilityn lisäksi myös tottelevaisuudessa ja vesipelastuksessa. Omie tuli tottelevaisuusvalioksi ollessaan vasta 1v ja 4kk ikäinen. Vesipelastuksessa Omie suoritti soveltuvuuskokeen hyväksytysti kesällä 2008 vain muutaman harjoituskerran jälkeen ja kaksi viikkoa myöhemmin se voitti alokasluokan kilpailut täysillä pisteillä. Omie nousi kilpailemaan vesipelastuksen avoimeen luokkaan, mutta sen jälkeen vepeily on saanut väistyä agilityn tieltä. Näiden lajien lisäksi olemme Omien kanssa kokeileet myös paimennusta, jäljestystä, flyballia ja frisbeetä, mutta agilityn voittanutta ei vaan yksinkertaisesti ole meidän kummankaan mielestä :)

Vuonna 2009 Omie voitti ensimmäisen maajoukkuekarsintakilpailumme ja se valittiin edustamaan Suomea agilityn MM-kilpailuihin Itävallan Dornbirniin. Tuona vuonna saavutimme MM-kisojen neljännen sijan. PM-kilpailut jäivät meiltä sinä vuonna väliin anturaan uponneiden lasinsirujen takia. Vuotta myöhemmin Omie voitti toistamiseen maajoukkueen karsintakilpailut, tällä kertaa Janitan ohjaamana minun parannellessa murtunutta jalkaani. Näin se pääsi toistamiseen MM-kisoihin Saksaan vuonna 2010, sijoittuen lainaohjaajan kanssa hienosti kahdeksanneksi. Samana vuonna Janita ja Omie saavuttivat Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa hopeaa ja European Openin joukkuekilpailussa kultaa. Vuonna 2011 Omie teki 65 nollaa agilitykilpailuissa, joista 32 kertaa se selviytyi maaliin voittajana. Lisäksi olimme vuoden 2011 Suomenmestaruuskilpailuissa hopealla.

Dion on hyvin erilainen koira kouluttaa, kuin mitä Omie on ollut, joten sen tehtävänä on opettaa minulle loputon määrä kärsivällisyyttä ja uusia asioita koiran kouluttamisesta. Sen kanssa mikään laji ei ole ollut erityisen helppoa, mutta pikkuhiljaa siitä on kehittynyt erinomainen kisakoiran alku. Vuonna 2011 Dion sai TOKOn alokasluokasta ykköstuloksen, kun keväällä nilkan uusintaleikkauksen aikaan muutakaan ei TOKOn lisäksi oikein pystytty tekemään. Heinäkuussa 2011 Dionin kisaikä tuli täyteen agilityssä ja se aloitti kisauransa ensimmäisenä mahdollisena päivänä nollavoitolla Gotlannissa. Nyt Dion kilpailee agilityn III-luokassa ja sillä on yksi serti. Agilityn lisäksi Dionin lajivalikoimaan kuuluu jäljestys ja frisbee, joita teemme lähinnä omaksi iloksi. Vauhtia tästä koirasta ei ainakaan puutu, joten tulevaisuus näyttää mihin asti sen kanssa on mahdollista päästä :)

Kouluttajana minusta on erityisen mukavaa saada kouluttaa kaikenikäisiä ja tasoisia koirakoita, joten pidän mielelläni niin alkeiskursseja kuin kokeneidenkin koulutuksia. Koiran koulutuksessa mielestäni tärkeintä on yhdessä tekemisen ilo. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö harjoituksia voisi tehdä täsmällisesti ja tarkasti. Koulutuksissani pyrin aina siihen, että jokainen pääsee nauttimaan onnistumisista ja oman koiransa kanssa tekemisestä!

Yhteydenotot: elina.janesniemi@gmail.com

© Elina Jänesniemi